tiistai 23. joulukuuta 2014
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
mulle on paikka
Monen vuoden kuorta puhutaan jo multa pois.
Siinä mä istun, koirien kanssa ulko-oven takana, odottamassa parempaa.
Tämä kylmyys oli sitä kyyneleiden hajua nenässä.
Tämä kylmyys oli sitä yksinoloa aamuneljään asti sohvalla itkien ja syöden.
Tämä kylmyys on jatkuvaa kyseenalaistamista ja salapoliisileikkiä.
Tämä kylmyys on se leikki missä olen aseeton rajanvartija.
Tämä kylmyys oli itsellensä valehtelua, asioiden kieltämistä.
Tämä kylmyys on karhunpalvelus, väärien ajatusten syöttö.
Siinä mä istun, koirien kanssa ulko-oven takana, odottamassa parempaa.
Tämä kylmyys oli sitä kyyneleiden hajua nenässä.
Tämä kylmyys oli sitä yksinoloa aamuneljään asti sohvalla itkien ja syöden.
Tämä kylmyys on jatkuvaa kyseenalaistamista ja salapoliisileikkiä.
Tämä kylmyys on se leikki missä olen aseeton rajanvartija.
Tämä kylmyys oli itsellensä valehtelua, asioiden kieltämistä.
Tämä kylmyys on karhunpalvelus, väärien ajatusten syöttö.
torstai 18. syyskuuta 2014
nukun kai vain, hikisenä painajaisista
Eilen oli aika hupsu ilta. Hyvä se oli, kaikki oli illalla kävellessä niin kaunista, kun oli pimeetä, mutta katulamput loisti pihlajapuiden takaa. Tähdet näky pilvettömällä taivaalla, ja mä valitin niskakivusta, kun en voinut katsoa enää kauempaa ylös.
maanantai 11. elokuuta 2014
tätä
Kello on 11.11, mun keskittyessä Electric Wizardiin, oottelen että jaksaisin pistää boksin päälle tai mennä nukkuun.
On ollut ilosia jälleennäkemisiä, hyvää ruokaa ja paljon puhetta, hoivaa (podin flunssan, purkillinen hunajaa kahteen päivään teen kanssa?), paljon sarjoja ja elokuvia, pelejä ja laiskuuden tuomaa luovuutta. Siis ihan jees.
On ollut ilosia jälleennäkemisiä, hyvää ruokaa ja paljon puhetta, hoivaa (podin flunssan, purkillinen hunajaa kahteen päivään teen kanssa?), paljon sarjoja ja elokuvia, pelejä ja laiskuuden tuomaa luovuutta. Siis ihan jees.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Kylmistä öistä voi jo haistaa syksyn
Kauniiseen kesäiltaan sopii hyvin jalkapallo, kalja, kitara.
Vallataanko koko Suomi sitten?
Vai syödäänkö mansikoita nurmella, kera pissakakka-huumorin?
Sain vihreetä huoneeseen. Sekin alkaa näyttään jo vähän asuttavalta.
Mulla on just se sänky millä saa pyöriä 360° eikä tipu. Mun elämäkin vähän tuntuu siltä. Pyörin muutaman seinän sisällä ja olo on turvallinen.
Adventure Time on ihan paras, nimim. katsoin 5 tuotantokautta muutamassa viikossa.
Osa kesän extempore-jutuista suoritettu:
Hauskoja, mahtavia, uusia, tuttavuuksia.
Muutama kissi ja koira.
Muutama muu.
torstai 22. toukokuuta 2014
☺☻
Tuun oleen henkisesti aina se pienin, se joka tekee asioista hankalaa ja puhuu liikaa.
On mussa silti aika paljon tahtoa ja voimaa (ja tahdonvoimaa), ja osaan näyttää sen tarvittaessa.
Kelailen sua välillä ja mietin kuinka naurettavia me kaikki osataankin olla.
Me ei päästy olemaan koskaan muuta, kuin ne viimeksi mainitut leskenlehdet. Meistä ei koskaan tullut ruusuja. Silloin panikoin kesää, mietin että entä jos mut unohdetaan ja musta tuntuu pahalta ja mun kesä menee pilalle ja elämä ja kaikki on kamalaa ja...
Ei. Kaikki. Tässä. Nyt. Ystävät. Kesä. Vapaus.
On mussa silti aika paljon tahtoa ja voimaa (ja tahdonvoimaa), ja osaan näyttää sen tarvittaessa.
Kelailen sua välillä ja mietin kuinka naurettavia me kaikki osataankin olla.
Me ei päästy olemaan koskaan muuta, kuin ne viimeksi mainitut leskenlehdet. Meistä ei koskaan tullut ruusuja. Silloin panikoin kesää, mietin että entä jos mut unohdetaan ja musta tuntuu pahalta ja mun kesä menee pilalle ja elämä ja kaikki on kamalaa ja...
Ei. Kaikki. Tässä. Nyt. Ystävät. Kesä. Vapaus.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
kevään ensimmäiset
Ollaanko yksi(n?) vai kaksi(n?) ?
Varmaan vielä kaksi. Nosta mut.
Tuntuu ettei voimat riitä suoristaa käsiä kokonaan ja oon puolessa välissä. Vielä joskus pääsen kaikista korkeimmalle.
Me ei olla niitä ruusuja, me ollaan leskenlehtiä.
Kevään ensimmäiset.
maanantai 3. maaliskuuta 2014
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
kesä oli kauniiden lapsien aikaa
sinä, opetit minulle oikean radiokanavan
sinä, omistat pohjattoman kuilun sielussa, sydämessä ja vatsassa
sinäkin, opetit minulle maitokahvin
sinä, ignooraan niin maan perkeleesti, etten uskalla edes nähdä enään
te
minä
yhdisteltynä
täysi vitun kaaos
ruusuineen ja korkeine hetkineen jossain pilvien yläpuolella
vaikken edes oikeasti kehtaa myöntää ettei kiinnosta
vihaankin teitä oikeastaan, tai sitten se on vain sitä ettei ymmärrä itseään
veikkaan jälkimmäistä
niin kaukana elämästä että niin lähellä aivokuolemaa
torstai 6. helmikuuta 2014
etin eilistä peilistä ku neuloja heinistä
Oisitte vaan jättänyt mut sinne, missä ei tarvinnut muuta huolehtia, kuin että herääkö varmasti aamupalalle.
Todellisuus on ankea. Missä vastuunottaminen? Missä itsestänsä huolehtiminen? Empatiakyky? Elämän suunnittelu? Päivä kerrallaan ja sitä rataa?
Todellisuus on ankea. Missä vastuunottaminen? Missä itsestänsä huolehtiminen? Empatiakyky? Elämän suunnittelu? Päivä kerrallaan ja sitä rataa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)