Voiko keskellä elämää syntyä uudelleen?

Mä oon taas onnellinen.

Huonoja asioita on, mutta en oo surullinen.
Entä jos oon rakastumassa?

Luulin jo joskus olevani, mutten muuta tehnyt kuin pelkäsin.
Pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin... Opin tuntemaan addiktion tuoksun jo ilmassa. Samalla tavalla kuin lapsena. Käsien liikkeestä tiettyihin olemuksiin ja olettamuksiin. Käytti, raivosi, pelotti, satutti.

Joskus sitä miettii, ovatko edellämainituiden asioiden seuraamukset jo takana, vaiko vielä edessä. Entä jos alan pelkäämään vielä enemmän? Entä jos sulkeudun uudestaan? Päässäni pyörii kysymyksia, joihin yritän kuumeisesti keksiä vastausta, vaikkei voi muuta kuin odottaa. Odottaa, kasvaa, kehittyä.

Sanoin, ehkä jo rakastan. En ole enää piilossa. Mä en hallitse, obsessoi. Mä rakastan, välitän, näytän sen.

Uskallanko sanoa että tarvitsen sinua? Ennen en ole voinut.

elämöintiä

mulle on paikka

Monen vuoden kuorta puhutaan jo multa pois.
Siinä mä istun, koirien kanssa ulko-oven takana, odottamassa parempaa.

Tämä kylmyys oli sitä kyyneleiden hajua nenässä.
Tämä kylmyys oli sitä yksinoloa aamuneljään asti sohvalla itkien ja syöden.
Tämä kylmyys on jatkuvaa kyseenalaistamista ja salapoliisileikkiä.
Tämä kylmyys on se leikki missä olen aseeton rajanvartija.
Tämä kylmyys oli itsellensä valehtelua, asioiden kieltämistä.
Tämä kylmyys on karhunpalvelus, väärien ajatusten syöttö.

nukun kai vain, hikisenä painajaisista

dj Polarsoul Pilvilinna live//Juju

Oltiin mökkeilemäs. Oli rento päästä johkin muualle Tampereelta, ja pitää ihan sellane chillausreissu puhelin pois päältä. 

Eilen oli aika hupsu ilta. Hyvä se oli, kaikki oli illalla kävellessä niin kaunista, kun oli pimeetä, mutta katulamput loisti pihlajapuiden takaa. Tähdet näky pilvettömällä taivaalla, ja mä valitin niskakivusta, kun en voinut katsoa enää kauempaa ylös.

 Kai mä voin turvautua tähän ja kaikkeen ja jäädäkin tähän ja nyt.

tätä

Kello on 11.11, mun keskittyessä Electric Wizardiin, oottelen että jaksaisin pistää boksin päälle tai mennä nukkuun.
On ollut ilosia jälleennäkemisiä, hyvää ruokaa ja paljon puhetta, hoivaa (podin flunssan, purkillinen hunajaa kahteen päivään teen kanssa?), paljon sarjoja ja elokuvia, pelejä ja laiskuuden tuomaa luovuutta. Siis ihan jees.

Kylmistä öistä voi jo haistaa syksyn

Kauniiseen kesäiltaan sopii hyvin jalkapallo, kalja, kitara.

Vallataanko koko Suomi sitten?

Vai syödäänkö mansikoita nurmella, kera pissakakka-huumorin?

Sain vihreetä huoneeseen. Sekin alkaa näyttään jo vähän asuttavalta.

Mulla on just se sänky millä saa pyöriä 360° eikä tipu. Mun elämäkin vähän tuntuu siltä. Pyörin muutaman seinän sisällä ja olo on turvallinen.

Adventure Time on ihan paras, nimim. katsoin 5 tuotantokautta muutamassa viikossa.

Osa kesän extempore-jutuista suoritettu: 

valvo koko yö

aloita kaljoittelu 8am 

ole kännissä 11am

mene nukkumaan 4pm

herää 6am

kadu

ja pode

Hauskoja, mahtavia, uusia, tuttavuuksia. 

Muutama kissi ja koira. 

Muutama muu. 

☺☻

Tuun oleen henkisesti aina se pienin, se joka tekee asioista hankalaa ja puhuu liikaa.
On mussa silti aika paljon tahtoa ja voimaa (ja tahdonvoimaa), ja osaan näyttää sen tarvittaessa.

Kelailen sua välillä ja mietin kuinka naurettavia me kaikki osataankin olla.

Me ei päästy olemaan koskaan muuta, kuin ne viimeksi mainitut leskenlehdet. Meistä ei koskaan tullut ruusuja. Silloin panikoin kesää, mietin että entä jos mut unohdetaan ja musta tuntuu pahalta ja mun kesä menee pilalle ja elämä ja kaikki on kamalaa ja...

Ei. Kaikki. Tässä. Nyt. Ystävät. Kesä. Vapaus.

kevään ensimmäiset

Ollaanko yksi(n?) vai kaksi(n?) ?
Varmaan vielä kaksi. Nosta mut.
Tuntuu ettei voimat riitä suoristaa käsiä kokonaan ja oon puolessa välissä. Vielä joskus pääsen kaikista korkeimmalle.

Me ei olla niitä ruusuja, me ollaan leskenlehtiä.
Kevään ensimmäiset.

elämä sivuvaikutuksista vakavin

:------)<3

kesä oli kauniiden lapsien aikaa

sinä, opetit minulle oikean radiokanavan

sinä, omistat pohjattoman kuilun sielussa, sydämessä ja vatsassa

sinäkin, opetit minulle maitokahvin

sinä, ignooraan niin maan perkeleesti, etten uskalla edes nähdä enään

te

minä

yhdisteltynä 

täysi vitun kaaos

ruusuineen ja korkeine hetkineen jossain pilvien yläpuolella

vaikken edes oikeasti kehtaa myöntää ettei kiinnosta

vihaankin teitä oikeastaan, tai sitten se on vain sitä ettei ymmärrä itseään

veikkaan jälkimmäistä

niin kaukana elämästä että niin lähellä aivokuolemaa