Huonoja asioita on, mutta en oo surullinen.
Entä jos oon rakastumassa?
Pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin... Opin tuntemaan addiktion tuoksun jo ilmassa. Samalla tavalla kuin lapsena. Käsien liikkeestä tiettyihin olemuksiin ja olettamuksiin. Käytti, raivosi, pelotti, satutti.
Sanoin, ehkä jo rakastan. En ole enää piilossa. Mä en hallitse, obsessoi. Mä rakastan, välitän, näytän sen.
Uskallanko sanoa että tarvitsen sinua? Ennen en ole voinut.